SUORITATKO ITSESI KEHITTÄMISTÄ?

Moni meistä haluaa olla ”paras versio itsestään”, mutta samalla onnellisuus voi lentää ikkunasta.
Kannattaa pohtia: ”Suoritanko itseni kehittämistä”? Onko se kiihkeää yrittämistä, joka kumpuaa siitä, että on tuskaisen tietoinen omista ”vioista”, samalla kun tietää minkälainen haluaisi oikeasti olla? Onko siellä takana tyytymättömyyttä ja hyväksymättömyyttä omaa epätäydellisyyttä kohtaan? Ajattelenko, että olen onnellisempi, sitten kun…?

Mä en kannusta ketään itsensä kehittämiseen siinä mielessä, että pyritään kohti täydellistä unelma- tai super-ihmistä, – en kehon, mielen, henkisyyden tai muunkaan osalta.

Mä inspiroin ihmisiä tulemaan tietoisemmiksi ja rakastavammiksi – ja luopumaan vääristyneistä ja itseä rajoittavista uskomuksista ja tulkintatavoista sekä ns. ego-identifikaatiosta ja trauma-reaktioista, jotka vaikuttavat alitajuisesti mm. tunnetiloihin, käyttäytymiseen, ihmissuhteisiin, elämän valintoihin sekä tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen.

Jos haluaa olla paras versio itsestään, kannattaa opetella luopumaan negatiivisesta sisäisestä puheesta ja tulkintatavoista, ja korvata niitä alkuun myötätunnolla ja sallimisella sekä hyväksynnällä ja rakkaudella.

Näin me ollaan samanaikaisesti täydellisessä epätäydellisyyden tilassa ja luontaisessa evoluutiossa, ja koetaan jatkuvasti enemmän omaa aitoa itseämme ja elämää, –uteliaana, innostuneena ja nykyhetkestä nauttien.

Traumoista vapautuminen – joka vaati myös alipersoonallisuuksien tunnistamista ja integraatiota, oli mulle käänteentekevä asia. Mä oivalsin silloin, että eihän kyse ollut sen traumatisoidun aspektin tai egon kehittämisestä vaan olennaista oli vapauttaa omat alipersoonallisuudet niiden kantamasta tuskasta ja suojelu-tehtävistä – eli ne osat, jotka aikoinaan auttoivat mua selviämään, mutta olivat nyt enää painolastia.

Lämmin halaus sulle, joka olet keskellä muutosprosessia. Muista myötätunto ja armeliaisuus itseäsi kohtaan, ja ennen kaikkea: antaudu/rentoudu prosessiin ❤️